Vantaan valtuustossa valmistaudutaan jo tulevaan ja kaupungin taloussuunnitelmaan vuosille 2019-2022. Puheenvuorossani maanantaina 28.5.2018 nostin erityisesti esille kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin, henkilöstön jaksamisen sekä koko kaupungin kehittymisen.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja hyvät valtuutetut

Vantaan talous- ja velkaohjelman myötä saatiin kaupungin velkaantuminen pysäytettyä edellisen valtuustokauden loppuun mennessä. Suurin tehtävämme tulevaisuudessa on ylläpitää hyvä taloudellinen kehitys ja edistää kaupungin houkuttelevuutta, niitä elin-, veto-, pito- ja valovoimaan kuuluvia tekijöitä, joista valtuustoseminaarissakin oli puhetta. Vantaan voimakas väestönkasvu on mahdollisuus, joka pitää hyödyntää. Sen takia mm. laadittavalla yleiskaavalla on suuri merkitys Vantaan kehittymiselle ja houkuttelevuudelle myös kansainvälisesti.

Vantaan taloudellisen aseman vahvistamisessa ovat auttaneet hyvät maanmyyntitulot. Kesäkuun valtuustossa hyväksyttävän asunto- ja maapoliittisen ohjelman avulla on edelleenkin pidettävä maan kehittäminen ja siitä saatava arvonnousu kaupungin omissa käsissä. Kyseisellä ohjelmalla linjataan myös seuraavien vuosien asunto- ja maapolitiikan toteuttamisen suunta. Monipuolista asuntorakentamista on tehtävä Vantaa laajuisesti, vanhoja asuinalueita tiivistäen ja julkisen liikenteen väylien varteen. Segregaatiota ei pidä omilla toimilla edistää. Asunto- ja maapolitiikan tehtävänä on linjata, miten rakentamisen, elinvoimaisen ja vihreän virkistysympäristön toteuttamista edistetään seuraavina vuosina.

Vantaa on monikeskuksinen kaupunki. Valitettavasti osa keskuksista ja asuinalueista on jätetty nukkumaan ruususen unta. Jokainen päättäjä varmasti ymmärtää, että kaikkea ei voida korjata, kehittää ja uudistaa kerralla, mutta selkeä suunnitelma keskustojemme ja alueidemme kehittämisestä aikatauluineen olisi syytä valtuutetuille ja muille päättäjille esittää.

Sosiaali- ja terveystoimessa on muutosta riittänyt. Organisaatiossa tapahtuu lähes koko ajan eri tasoisia muutoksia, jotka kuormittavat niin henkilöstöä kuin asiakkaita ja potilaita. Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelun vaikutukset ovat näkyneet myös asiantuntijahenkilöstön liikkuvuutena. Tämä aiheuttaa organisaatiossa epävarmuutta, huolestuttaa henkilöstöä ja kasaa työtehtäviä jäljelle jäävälle henkilöstölle.

Kotihoidon työntekijät tekevät työtä niukoilla resursseilla. Kotihoidossa ei ole hoidettavien maksimipaikkamäärää vaan kaikki on hoidettava, jotka kotihoidon asiakkaiksi siirtyvät. Samaan aikaan henkilöstöstä puuttuu työntekijöitä mm. lomien, erilaisten vapaiden ja koulutusten takia. Tämä aiheuttaa hoitokäyntien aikatauluissa viivästymistä, käyntien lyhentymistä asiakasta/potilasta kohden ja kiirettä, joka altistaa työntekijöitä myös virheille. Kotihoidon henkilöstövajaus on jokapäiväistä ja varahenkilöstökään ei pysty paikkaamaan kaikkea. Työ on raskasta, haasteellista ja puuttuvien käsiparien korvaamista kiireellä. Kunnioitan niitä hoitajia, jotka jaksavat sen kiireen keskellä tehdä arvokasta hoitotyötä.

Yhä useamman vakavasti sairaan vanhuksen oikea hoitopaikka olisi joku muu paikka kuin koti. Minä en haluaisi elää viimeisiä vuosia kotona, jossa ainoa kontakti toiseen ihmiseen on hoitaja, joka käy tuomassa esim. lääkkeet ja tekemässä iltapesut. En silloinkaan, vaikka en muistaisi hoitajakäynnistä hetken kuluttua mitään. Valitettavasti kotihoidon varjolla on vähennetty niitä palvelutalojen ja hoivalaitosten paikkoja, joissa elämä voisi olla muutakin kuin keittiön ikkunasta ulos tuijottamista. Omasta kodista on tullut säilöntäpaikka. Tätä kehitystä on vastustettava ja suunniteltava tulevien vuosien vanhuksille turvallisia, elämänmyönteisiä ja virkistäviä hoitopaikkoja.

Ammatillisen koulutuksen uudistus ei edistä opiskelijan teoriapohjaisia ammatillisia valmiuksia työelämää varten. Vaikkakin työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa, näyttää ikävä kyllä siltä, että työpaikat joutuvat kantamaan yhä suuremman vastuun myös opiskelijan teoreettisten valmiuksien opettamisesta. On näköjään normaalia, että opiskelijan teoriajaksolla lähiopetustunnit tarkoittavat käytännössä sitä, että 6 tuntia on lähiopiskelua ja viikon loput tunnit tehdään isoissa, jopa 80 hengen ryhmässä erilaisia verkkotehtäviä ja ryhmätöitä. Lisäksi työharjoittelujaksoilla, varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa, henkilöstössä on vajetta. Saattaa olla, että opiskelijan ohjaaja tekee työvuorossaan ohjaamisen lisäksi parin muun poissaolevan kollegan työt.  En ihmettele yhtään sitä palautetta mitä opiskelijoilta ja ammattilaisilta tulee ammatillisen koulutuksen järjestämiseen liittyen. En usko, että tällä mallilla saadaan entistä pätevämpiä ja arvostetumpia työntekijöitä Suomeen tai kansainvälisille markkinoille.

Olemassa olevan henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Sairauspoissaoloja on yritetty vähentää vuosia. Omailmoituksen laajentaminen esim. sivistystoimessa 3 päivästä 5 päivään on tuonut säästöjä työterveyshuollon kustannuksiin jo lyhyessä ajassa. Toimintamallin laajentaminen koko Vantaan henkilöstöä koskevaksi on perusteltua ja suositeltavaa.

Paitsi kaupungin henkilöstö, myös vantaalaiset tarvitsevat hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Kulttuurin- ja liikunnan merkitys hyvinvoinnin lisääjänä ja terveysvaikutusten vahvistajana on otettava huomioon kaupungin toiminnassa nykyistä tehokkaammin. Vantaa voi toteuttaa liikuntapolitiikkaa nykyistä laajemmin vauvasta vanhuksiin, mikäli taloudelliset resurssit toimintaan turvataan. Lisäksi järjestöt ovat vantaalaisten voimavara. Ne tekevät ennen kaikkea vantaalaisten hyvinvointia edistävää toimintaa, joka ehkäisee syrjäytymistä ja pahoinvointia sekä edistää yhteisöllisyyttä ja lisää aktiivisuutta. Sen takia järjestöille pitää tarjota myös asianmukaisia, yhteiskäyttöisiä tiloja, joista syntyy asukkaiden luontevia kohtaamispaikkoja.

Uusi Vantaa-toimikunnan esitykset eivät saa jäädä vain organisaation muutoksiksi ja johtajien toiminnan uudelleen järjestämiseksi. Kun esimerkiksi viestintävälineet ovat muuttuneet rajusti viime vuosikymmeninä, on nyt aika kaupunkien ja niiden organisaatiorakenteiden muutokseen. Yhä useammasta asukkaasta on tullut aktiivinen oman asuinalueensa toimija, joka ei välttämättä tarvitse vastauksia vaaleilla valituilta päättäjiltä tai virkamiehiltä saadakseen tarvittavat tiedot. Asukkaan osaavat ja hakevat aktiivisesti tietoa, käyttävät eri alustoja, monistavat hyviä käytäntöjä ja tuottavat uusia toimintatapoja. Myös kaupungin oman toiminnan ja uuden Vantaan rakentumisen pitää perustua tutkittuun tietoon ja tiedolla johtamiseen. Väärät johtopäätökset ja toimenpiteet synnyttävät tehottomuutta ja turhautumista. Siihen Vantaalla ei ole varaa.

Uskon, että jo muutamien vuosien sisällä suunnittelemme ja pohdimme yhdessä asukkaiden kanssa alueiden kehittämiseen liittyviä kysymyksiä, aidosti ilman raja-aitoja, digitalisaatiota hyödyntäen yhdessä virkamiesten kanssa. Ja silti osa toiminnasta, syntyvistä tapahtumista ja tempauksista tehdään myös edelleen hetken inspiraation synnyttämänä, jolloin kaupungin rooliksi jää esim. turvallisuudesta huolehtiminen. Avoimella, rennolla ja ripeällä otteella Vantaalla on mahdollisuuksia löytää niitä valtuustoseminaarissa mainittuja pito- ja valovoiman WAU-tekijöitä, joista tulemme tunnetuksi Suomessa ja maailmalla.

Sirkka-Liisa Kähärä