Lapsuuden itsenäisyyspäivistä on jäänyt mieleen hiljaisuus, vakavoituneisuus ja kynttilät sekä televisiosta katsellut Tuntematon sotilas ja linnan juhlat. Nykyisin kaipaan juhlaan vuosi vuodelta enemmän yhteistä iloa ja uskoa tulevaisuuteen.Miettiessäni Suomen itsenäisyyttä, sen merkitystä ja sen juhlistamista, kaipaan vanhojen arvojen ja menneiden sotien, vainojen sekä sankarien muistelemisen rinnalle myös uutta. Haluaisin, että juhlisimme myös niitä hyviä ja iloisia asioita, joita Suomi on saavuttanut sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Unohtamatta tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Itsenäisestä Suomesta on maksettu monessa suvussa ja perheessä mittaamaton hinta menetettyinä ihmishenkinä, koteina, henkisinä vammoina ja romahduksina. Suomalaiset rakensivat kuitenkin maamme aivan uuteen nousuun, yhdeksi tasa-arvoisimmaksi, kehittyneimmäksi ja rauhaa välittäväksi yhteiskunnaksi. Näistä saavutuksista on syytä olla ylpeitä ja iloisia.

Lisää iloa itsenäisyyden juhlaan!

Meidän on vahvistettava uskoa tulevaan ja nostettava esille kykyämme hakea parhaita ratkaisuja Suomen hyväksi. Tiedämme, miten tärkeää on rauhan saavuttaminen ja siitä kertominen seuraaville sukupolville. Meillä on vahvaa tahtoa rauhanvälityksessä ja sen toteutuksessa.

Haluan itsenäisyyden juhlaan lisää iloa, ulostuloa kuorestamme ja yhteistä aikaa perheiden, ystävien ja sukulaisten kanssa. Haluaisin itsenäisyyspäivästä yhä enemmän kansanjuhlan – Perinteitä toki vaalien ja innostuneisuutta näyttäen. Mielestäni maista, joissa kansa lähtee kadulle, juhlii itsenäisyyttä toisten ihmisten kanssa ja antaa vapauden ilon näkyä myös muille, voisi joissain tilanteissa ottaa oppia myös tänne meille pohjolaan.

Oikein hyvää ja iloista itsenäisyyspäivää ystävät!

Sirkka-Liisa Kähärä