Vantaa päätti korottaa vuoden 2019 alusta alkaen useiden julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja. Palkankorotuksiin on päädytty siksi, että Vantaalla, kuten muuallakin pääkaupunkiseudulla, on pulaa julkisen sektorin suorittavasta työvoimasta.

Erityinen ihmetyksen aihe minulle on se, että miksi julkisen sektorin työntekijöiden palkkaliukumista nousee moinen häly ja jopa palkkasodalla pelottelu? (HS 20.6.2018) Yksityisellä puolella on työvoimapulatehtävissä harjoitettu palkkaliukumia ylöspäin maailman sivu, ilman, että siitä on isommin elämöity. Onko kyse asenneongelmasta? Eikö julkisen sektorin duunari ole palkkaansa ansainnut?

Julkisuuden keskustelussa on esimerkkinä käytetty Vantaalla työskenteleviä lastentarhanopettajia, joiden yleisin kuukausipalkka nousee tammikuun 2019 alusta lukien 145€. Äkkipäätä ajateltuna, luulisi, että päätös saa hyvän vastaanoton ja sitä toivottaisiin laajennettavaksi useampiin ammattiryhmiin ja niihin kuntiin, missä työvoimapulaa esiintyy.

Onkin syytä ihmetellä sitä, että ylipäätänsä tämä on uutinen ja alueen päälehden, Helsingin Sanomien verkkojulkaisu pelotteli jo lukijoitaan ”palkkasodalla”. On selvää, että Vantaan päätös aiheuttaa paineita julkisen sektorin palkkojen korottamiseen myös muissa kunnissa, mutta palkkasota on aika raskaasti sanottu.

Kaupungilla täytyy olla kyky houkuttaa pätevää työvoimaa. Palkankorotukset antavat työntekijöille mahdollisuuden elämän kulujen parempaan kattamiseen ja niillä voidaan vaikuttaa myös ammattialojen arvostukseen. Kyse ei ole huonosta asiasta ja siksi negatiivisten kielikuvien käyttäminen sekä palkankorotusten demonisoiminen eivät edistä parempaa työelämää eikä kohtele työntekijöitä oikeudenmukaisesti.

Sirkka-Liisa Kähärä