Jos mielipiteen ilmaisemisen vapaus ja lakko-oikeus viedään meiltä pois, mitä jää jäljelle? Hiljaisuutta ja pelkoa?
Mielipiteen ilmaiseminen lakolla on lähtökohtaisesti aina se viimeisin ja pisimpään harkittu keino pyrkiä vetoamaan muutoksen puolesta. Jos tuota vihoviimeistä vaikutuskeinoa ei enää ole käytettävissä, ei mieleeni tule yhtään jäljelle jäävää vaihtoehtoa sanoa suoraan ääneen toisten olevan väärässä. Tuleeko sinulle?
Eduskuntavaalit järjestettiin viimeksi vuonna 2015. Sen jälkeen me tavalliset ihmiset olemme useaan otteeseen joutuneet puolustamaan oikeuttamme osoittaa mieltä. Suojelemaan vapauttamme kokoontua yhteen ja pitämään pintamme, kun olemme sananvapauden nimissä halunneet kertoa eriävän mielipiteemme maata johtavien hallituspoliitikkojen esityksistä ja aikeista.
Sipilän hallituksen esittämiä pakkolakeja vastaan järjestetty STOP-mielenilmaus oli yksi työntekijöiden tapa kertoa mielipide epäoikeudenmukaisesta painostuspaketista vallanpitäjille. Samoin työttömyysturvan leikkurimalliksi tiedettyä aktiivimallia vastustettiin Ääni työttömälle -mielenilmauksella. Molemmat mielenosoitukset olivat poliittisia lakkoja. Lakkoja, joilla haluttiin vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Lakkoja, joiden olemassaolon tarpeellisuutta on monien porvaripuolueiden edustajien puheissa kyseenalaistettu. Uskoteltu, että syntynyt taloudellinen vahinko mielipiteen vapaudesta on suurempi kuin sen arvo ihmisyydelle.
Mielipiteenvapaus on ihmisoikeus
Mielipiteenvapaus on ihmisoikeus ja se on osoitus demokratian toteutumisesta ja sen kunnioittamisesta. Se, että ihmiset käyttävät oikeuttaan järjestäytyä yhteen isommaksi porukaksi, ei ole uhka. Se on voimavara. Siksi olen pitänyt täysin käsittämättömänä keskustelua lakko-oikeuden rajoittamisesta. Lakko-oikeus on perusoikeus ja siihen kajoaminen on vaarallinen tie. Oikeus ilmaista mielipiteensä, vaikka osallistumalla lakkoon kesken työpäivän, on oleellinen osa yhteiskuntaa ja työelämää, joka kunnioittaa kansalaisiaan ja ihmisten perusoikeuksia sekä vapautta.
Lakko-oikeuden poistaminen rajoittaisi yksilön mahdollisuuksia toimia yksin tai yhdessä tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Se vähentäisi vaikutusmahdollisuuksia ja lopulta passivoisi. Ei ole oikein, että yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten kautta rakennetaan uusia väyliä, jotka luovat osattomuutta ja hiljentävät ne, joiden äänen pitäisi kuulua. Meidän on annettava ääni myös niille, joiden ääni ei muuten kuulu.
Oletko samaa mieltä? Tule mukaan eduskuntavaalikampanjaani!
Sirkka-Liisa Kähärä