Vappu on ollut perinteisesti työväen juhla. Viime vuosina Vapun merkitystä työväestön juhlana on kyseenalaistettu ja mitätöity. Eräät tahot ovat jopa todenneet, että enää ei tarvita puheita, kansanjuhlia, marsseja ja soittokuntia, koska työväestön tavoitteet on saavutettu ja koska maailma on muuttunut niin, ettei näillä puheilla on mitään merkitystä kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.  Olen toista mieltä. Nyt, jos koskaan, on ärhäköidyttävä pieni- ja keskituloisten, työttömien, lasten, nuorten, vanhusten ja sairaiden puolesta.

Maan hallitus yhdessä työnantajien ja omistavan luokan kanssa jakaa Suomen kansaa kahtia. Häikäilemättömästi viedään sellaisilta, jotka jo nyt elävät minimituloilla tai yhteiskunnan tukien varassa. Hallitus edistää politiikkaa, jossa harjoitetaan hyvätuloisten suosimista, heidän jälkipolvensa etujen lisäämistä. Samanaikaisesti romutetaan päivähoidon, koulutuksen ja työllistymisen edellytyksiä niiltä, joilla ei ole varallisuutta tai rikkaita vanhempia. Hallitus, joka viimeksi kehysriihessä päätti aloittaa kansalaisten ikäsyrjinnän ja nuorten elinmahdollisuuksien kaventamisen, romuttaa suunnitelmallisesti pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka osa Suomikin on aikaisemmin ollut.

 

Sopimusyhteiskunta ei ole enää valtaapitävien tavoite, vaan hajoita ja hallitse -mentaliteetti. Tästä on erittäin hyvänä esimerkkinä esitys uudesta varhaiskasvatuslaista, jossa lastenhoitajien ja sosionomien työtä ei arvosteta. Hallituksen mielestä on ilmeisesti hedelmällistä, että pienipalkkaiset lastenhoidon ammattilaiset laitetaan vastakkain taistelemaan työpaikoista ja palkoista. Toteutuessaan lakiesitys uhkaa tuhansien alan ammattilaisten työpaikkoja. Niiden ammattilaisten, joista jo nyt on pula.

 

Mielestäni tämän Vapun tärkein sanoma on solidaarisuus. Se puuttuu maan hallitukselta, työnantajajärjestöjen edustajilta ja omistavalta luokalta. Solidaarinen toiminta on mahdollistanut Suomen kasvun ja kehittymisen tasa-arvoiseksi, kaikille mahdollisuuksia antavaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Minusta ja sinusta riippuu se, onko Suomi jatkossa solidaarinen hyvinvointiyhteiskunta vai kahtia jakautunut, heikoimpien toimintaedellytyksiä rajoittava yhteiskunta.

 

Nyt  on syytä nousta julistamaan, marssimaan ja näyttämään esimerkkiä miten Suomea ja Suomen hyvinvointia voidaan edistää. Nyt on aika saada ääni kuuluville, miten yhtenäinen ja solidaarinen kansa voi pitää huolta kansalaisistaan. Nyt on aika suunnata katse eduskuntavaaleihin, voittaa vaalit ja varmistaa hyvinvointi jatkossakin jokaiselle.

 

Hyvää Vappua!

Sirkka-Liisa Kähärä