Sote-uudistus aiheuttaa inhimillistä huolta

Sipilän hallitus on ollut ajamassa sosiaali-ja terveydenhuollon järjestelmään radikaaleja muutoksia sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Suunniteltu uudistus on kerta toisensa jälkeen törmännyt seinään ja syystä.

Terveyspalvelut halutaan siirtää valinnanvapauden nimissä yksityisten palveluntuottajien kontolle, kun taas sosiaalipalvelut tuotettaisiin pääsääntöisesti maakunnassa, koska niiden tuotto-odotukset ovat terveyspalveluja huonommat. Säästöjä tavoitellessa on unohdettu koko uudistuksen perimmäinen ajatus siitä, että se palvelisi ihmisiä paremmin.

On inhimillistä, että tulevat uudistukset huolestuttavat, koska tulevaa maakuntahallintoa on vaikea ymmärtää. Kukaan ei tiedä, miten yksityisten palvelutuottajien markkinat ja runsaslukuisuus sekä palveluiden pirstaloituminen vaikuttavat siihen, miten laadukkaasti palvelut toimivat. Pääpainon pitäisi olla toimivissa julkisissa ennaltaehkäisevissä palveluissa, joihin jokainen voi helposti hakeutua.

Kuinka jatkossa pidetään huolta heikoimmassa asemassa olevista

Koko sote-uudistuksessa ja palveluiden uudelleenorganisoimisessa uhkana on se, kuinka jatkossa pidetään huolta heikoimmassa asemassa olevista ja kuinka jokaisen yhdenvertainen oikeus saada palveluja toteutetaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa ongelmien pitäisi olla kollektiivisia ongelmia, ei yksilön henkilökohtaisia epäonnistumisia. Sairauksien, sosiaalisen syrjäytymisen ja mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin niistä syntyneiden ongelmien hoitaminen. Meillä on huonoista päätöksistä lukuisia esimerkkejä jo 1990-luvun laman ajalta, joita ei saisi toistaa. Silloin ennaltaehkäisevän työn merkitys unohdettiin ja talouden tasapainottamiseksi leikattiin niiltä, jotka olisivat tarvinneet tukea eniten. Uutta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään rakennettaessa on pystyttävä ratkaisemaan se, ettemme toista jo kertaalleen tehtyjä virheitä.

Esimerkiksi Vantaalla on vuosia kehitetty sosiaalihuollon ennaltaehkäiseviä julkisia palveluita yli hallintorajojen. Syrjäytymisen ehkäisy ei kuulu pelkästään sosiaalihuollolle vaan se on moniammatillista työtä yli hallintorajojen. Lisäksi työ tapahtuu lähellä ihmistä, hänen läheisiään ja elinpiiriään kuunnellen, auttaen ja tukien. Suuri vaara on, että sote-uudistus nostaa raja-aitoja sinne, mihin niitä ei ehdottomasti pidä tulla, se eriyttää rahoituksen ja toimivallan liian kauaksi ennaltaehkäisevän toiminnan kohteista.

Sirkka-Liisa Kähärä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *