Työnantaja

Vakituista sote-henkilöstöä on arvostettava

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaa on yritetty ratkaista erilaisten henkilöstön vuokrausfirmojen toimesta keikkatyötä tekevillä sijaisilla. Osa keikkalaisista tekee pitkiäkin jaksoja paremmalla palkalla samassa toimipisteessä, osa vaihtelee työpaikkoja tarpeen mukaan. Valitettavasti tämä toimintamalli ei ole parantanut, pysyvän oman henkilöstön, tilannetta.

Vakituisen henkilöstön sitoutumista ei ole arvostettu
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteessä keikkailevalla työntekijällä saattaa olla jopa 1000 euroa paremmat bruttotulot kuukaudessa kuin toimipisteen vakituisilla työntekijöillä. Samaan aikaan nämä vakituiset työntekijät ohjaavat ja perehdyttävät lukuisia keikkatyöhön tulevia työntekijöitä toimintayksiköiden toimintaan ja potilaiden lääkitykseen. Pahimmillaan on ollut tilanteita, joissa toimipisteen esimiehillä ei ole tietoa etukäteen keikkalaisen ammattitaidosta tai suoritetuista sote-alan tutkinnoista. Jokainen ymmärtää, mitä tällainen toiminta aiheuttaa vakituisen henkilöstön hyvinvoinnille, työmotivaatiolle ja työssä viihtymiselle.

Vantaalla on käytetty, ennen hyvinvointialueen perustamista, jo pitkään Seuren kautta hankittavia keikkalaisia, jotka ovat osittain paikanneet vakituisen henkilöstön puuttumista.  Vantaan kasvu on kuitenkin ollut 2010- luvulla niin nopeaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö ei ole pystynyt vastaamaan kasvavien asukasmäärien palvelutarpeeseen ja palvelujen kysyntään. Vantaa säästi useita vuosia sekä henkilöstömäärissä että työntekijöiden palkkauksessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden saatavuusongelma paheni siinä vaiheessa, kun Seuresta ei saatu riittävästi keikkalaisia. Vakituinen henkilöstö on siis vuosikausia tehnyt vajaalla henkilöstömäärällä töitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, ja tämä on väistämättä näkynyt palvelujen saatavuudessa ja sen laadussa.

Virheistä ei haluttu oppia
Kun eri kaupunkien omistama, voittoa tavoittelematon henkilöstöpalveluyhtiö, Seure ei kyennyt vastaamaan kysyntään, lähdettiin sijaisia hakemaan yksityisiltä henkilöstövuokrausfirmoilta. Näin keikkatyötä tarjoavien yritysten hinnat ovat kohonneet suuren kysynnän myötä siten, että yhä useampi vakituisessa työsuhteessa oleva sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen miettii ryhtymistä keikkatyöntekijäksi. Hyvinvointialueen sijaishenkilöstön kustannukset ovat korkeat ja hoidon ja hoivan laatu ei ole aina sitä, mitä on alun perin tavoiteltu.

Siinä vaiheessa, kun todettiin, että Seure ei kykene vastaamaan esim. Vantaan sijaistarpeeseen, olisi kaupungin johdon ja henkilöstöhallinnon pitänyt tehdä radikaaleja toimenpiteitä sosiaali- ja terveydenhuollon oman henkilöstön pitovoiman vahvistamiseksi. Osa Vantaan ympäristökaupungeista ymmärsi nostaa henkilöstön palkkoja ja vahvistaa työhyvinvointia sekä koulutusta. Nyt Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella nämä toimenpiteet ovat huomattavasti kalliimpia ja hankalampia toteuttaa, mutta muutos on tehtävä henkilöstön ja asiakkaiden/potilaiden hyvinvoinnin sekä laadukkaamman hoidon ja toiminnan tuottavuuden takia.

Sitoutumisesta, ammattitaidosta ja toiminnan kehittämisestä on palkittava
Korjaavat toimenpiteet vievät aikaa, eikä kaikkea voida korjata yhdellä kertaa, vaan toimenpiteitä on tehtävä toimintayksikkö kerrallaan. Jos nyt ei puututa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen määrään ja laatuun, niin voimme sanoa hyvästit verovaroin tuotetuille julkisen sektorin palveluille ja ammattitaitoisille työntekijöille.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen on kohdistettava toimenpiteensä ensimmäiseksi ympärivuorokautisten toimipisteiden työvoiman turvaamiseksi. Kaikkein kriittisimpiin työvuoroihin hankitaan ylimääräisiä työntekijöitä helpottamaan koko vuoron työtä. Kolmivuorotyöstä maksetaan enemmän ja korvausta on saatavissa oman työn kehittämisestä ja työantajan toimintaan sitoutumisesta. Työntekijöitä kannustetaan ammattitaidon kehittämiseen, kouluttautumiseen ja urapolkujen suunnitteluun, josta myös palkitaan. Lisäksi työntekijöiden palkkausta on tarkasteltava ylöspäin ympäristökuntiin verrattuna ja palkkaharmonisointi on toteutettava hyvän suunnittelun jälkeen mahdollisimman pian.

Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvat toimenpiteet tulevat maksamaan, mutta toiminnan sujuvuus ja laatu sekä asiakkaiden palvelutyytyväisyys tulevat kasvamaan. Henkilöstön työhyvinvointi, ammattitaito ja kehittävä työote tulevat vahvistumaan. Samalla voimme pitää kiinni lupauksestamme, että olemme Suomen paras hyvinvointialue.

Hyvää Ystävänpäivää!
Terveisin
Siku

Tasa-arvoinen palkkaus – utopiaako?

Työntekijöiden tasa-arvoinen palkkaus ja palkan suuruuden määrittely työn vaativuuden arvioinnin mukaan on edelleen ongelma miesten ja naisten välillä. Vuosikymmeniä on keskusteltu siitä, kuinka naisten euro on vain n. 85 senttiä miesten eurosta. Syyksi väitetään edelleenkin eri tehtävien jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja että julkisella sektorilla on vaikeaa laskea työn tuottavuutta. Tämähän ei pidä paikkaansa, vaan mielestäni taustalla vaikuttavat, aikansa eläneet, historialliset syyt.

Kävin muutama vuosi sitten keskustelua Vantaan henkilöstöpäällikön kanssa siitä, että miksi Vantaan palkkausjärjestelmiä ja työn vaativuutta ei vertailla eri tulosalueiden (Sosiaali- ja terveystoimi, tekninen toimi, jne.) henkilöstöryhmien kesken. Miksi insinöörin (ammattikorkeakoulutettu) lähtöpalkka on n. 600-1000 euroa enemmän kuin sairaanhoitajan (ammattikorkeakoulutettu). Vastaus silloin oli, että Vantaan palkkarahat eivät riittäisi, mikäli sairaanhoitajan, lähihoitajan tai terveydenhoitajan työn vaativuutta verrattaisiin insinööriin tai muihin teknisiin ammattialoihin. Toinen väite teknisten alojen parempaan palkkaukseen oli, että kuntasektorille on vaikea saada insinöörejä töihin. No, nyt tilanne on myös sama sairaanhoitajien ja lähihoitajien osalta, mutta mitään muutosta työnantaja ei ole halukas tekemään hoito- ja hoiva-alojen työntekijöiden palkkauksen korjaamiseksi.

Valitettavaa on myös, että monessa kaupungissa ja kunnassa naiset vastaavat henkilöstöhallinnosta ja ovat johtavissa tehtävissä, mutta naisvaltaisten alojen palkkauksessa tämä ei ole näkynyt. Onko niin, että naisjohtajia ei kiinnosta naisvaltaisten alojen parantaminen? Tältä ajatukselta ei voi välttyä, koska niin olemattomia ovat edistysaskeleet vuosien saatossa olleet.

Tarvitaan ulkopuolisia selvityksiä, mutta näihin ei kuntatyönantaja ole halukas. Selvityksiin kuuluvat palkkojen ja niiden erojen julkistaminen, tasa-arvosuunnitelma, palkkaselvitykset ja työn vaativuuden vertailtavuus eri tulosalueiden kesken. Nämä nostaisivat esiin konkreettisesti ja ennen kaikkea avoimesti esiin sen, mistä tehtävistä pitäisi maksaa korkeampaa palkkaa. Tätä työnantaja ei ole halukas tekemään.

Vantaa on monessa asiassa edelläkävijä, sitä se voisi olla myös tasa-arvoisen palkkauksen edistämisessä.

SDP:n puoluekokous kesäkuussa Tampereella
Uudenmaan Sosialidemokraateilla on meneillään jäsenäänestys puoluekokousedustajista. Vantaalaiset demarit äänestävät omat edustajansa puoluekokoukseen ja minä olen ehdokkaana numerolla 18. Jäsenäänestys on mahdollista internetissä vielä 4.3 saakka ja tämän jälkeen uurnavaalina eri puolilta Vantaata 16-30.3. Hyvä jäsen, muista äänestää.

Etkö halua enää sähköpostia?
Mikäli et halua enää sähköpostia minulta, niin laita viestiä, jotta tiedän poistaa sinut postituslistalta.

Terveisin

Siku