Uusi Vantaa – uusi tapa toimia

Vantaa kasvaa ja kansainvälistyy, muiden suurten kaupunkien tavoin, ennen näkemättömällä vauhdilla. Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuissa myös suurilla kaupungeilla on iso rooli. Toimintaympäristö on muuttunut viimeisinä vuosina vauhdilla ja Vantaa on lähtenyt uudistamaan organisaatiotaan ja uuden organisaation on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2020.

Poliitikot ja virkamiehet ovat asettaneet yhdessä tavoitteita, joiden pitää täyttyä Uuden Vantaan toiminnassa.  Näitä asioita ovat esimerkiksi valtuuston hyväksymän strategian vahvempi näkyminen kaupungin johtamisessa ja toiminnassa sekä, että Vantaan on kyettävä muuttamaan ketterästi toimintatapojaan ja ottamaan asukkaita, työntekijöitä ja sidosryhmiä mukaan suunnittelemaan ja tekemään uusia asioita aiempaa aktiivisemmin.

Kuullaanko asukasta, madatuvatko organisaatiorajat?

Pidän tärkeänä sitä, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet näkyvät Uuden Vantaan organisaatiossa. Toimiiko ajatus aktiivisesta kuntalaisesta läpi organisaatiorajojen riippumatta siitä, onko kyseessä oppimiseen, terveydenhuoltoon tai liikuntaan liittyvistä asioista?  Madaltuvatko organisaatiorajat ja mahdollistavatko ne todellisen ja aidon vuoropuhelun kuntalaisten ja virkamiesten välillä? Pystytäänkö asioihin vaikuttamaan entistä paremmin ennakoiden jo ennen kuin esimerkiksi kaupunginosien suunnitelmat tulevat kuntalaisille nähtäville. Onko jo ensimmäisissä suunnitelmavaiheissa kuultu asukkaita, eri-ikäisiä käyttäjäryhmiä, kuten vanhuksia, lapsia tai nuoria?

Uusi Vantaa -organisaation onnistumisen kannalta on merkityksellistä se, miten kuntalainen kokee uudistuksen. Siksi valtuutettujen ja virkamiesten on tärkeää katsoa ylös erilaisista organisaatiopiirustuksista ja pohtia niitä keinoja, joilla aidosti lisätään kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Lopputuloksesta riippuu, että onko jälleen kerran kyseessä uudistus, jossa vain siirrellään ja uudelleen nimetään laatikoita vai onko kyse uudistuksesta, joka lisää myös kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä.

Sirkka-Liisa Kähärä