Tehdasympäristö kasvatti ja seuratoiminta opetti

Lapsuuteni vietin Jyväskylässä, Rautpohjan tehtaiden kupeessa. Kävin koulua, leikin ja harrastin uintia. Kaverit ja koulunkäynti täyttivät päiväni. Kesätyökokemuksia keräsin muun muassa mansikkamaalta, siivoamasta, ilmaisjakelulehtiä jakaen ja Keski-Suomen museossa erilaisia työtehtäviä tehden.

Uintiharrastukseni syveni ja aina kilpauintiin saakka. Seuratoiminnasta tuli minulle iso osa elämää. Sen kautta koettiin iloja ja suruja, luotiin ihmissuhteita ja opittiin vuorovaikutusta sekä tavoitteellisuutta toimimalla yhdessä toisten kanssa. Kilpauintiharrastusvuosieni aikana sain monia kokemuksia ja hyviä ystäviä, joiden kanssa elämää jaetaan edelleen.

Omilla vanhemmillani ei ollut aikoinaan rahan puutteen vuoksi mahdollisuutta kouluttautua samoin kuin minulla. Siksi koin vahvasti, että opiskelu ja ammatin hankkiminen ovat edellytys itsenäistymiselle ja omalle elämälle. Vanhempien kannustus ja kotoa asti mukana kulkeneet tietyt periaatteet kuten päättäväisyys ja ahkeruus, ovat kulkeneet mukanani läpi elämän.

Silmät auki yhteiskuntaan

Lukion jälkeen en heti tiennyt, mitä lähtisin opiskelemaan vaan päätin selkiyttää ajatuksiani tulevaisuudesta ja lähteä kansanopistoon etelään, Työväen Akatemiaan, Kauniaisiin. Siellä opiskelu yhteiskunnallisella linjalla 1980-luvun puolessa välissä, avarsi maailmaani. Parikymppisenä näkemykseni vahvistuivat siitä, että ihmisoikeudet, tasa-arvo ja sananvapaus eivät ole kaikille mahdollisia. Samat ihmisoikeudet eivät edelleenkään kuulu kaikille ja sen eteen on edelleen tehtävä rohkeasti töitä..

Käsitin, mikä merkitys on ihmisten yhteisellä toiminnalla etujen edistämiseksi ja vääriksi koettujen asioiden korjaamiseksi. Koen, että tässä työssä esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä rooli. Minua on aina kiinnostanut se, kuinka yhteiskunnassa tehtävillä päätöksillä voidaan vaikuttaa ihmisten elämään: opiskeluun, työhön, asumiseen, harrastuksiin ja perheen perustamiseen.

Vantaalainen sairaanhoitaja

Työväen Akatemian jälkeen opiskelin röntgenhoitajaksi ja myöhemmin sairaanhoitajaksi. Uravalintaani vaikutti se, että minua houkutti työssä sen monimuotoisuus ja yllätyksellisyys. Ikinä ei etukäteen voi tietää, mitä ovesta sisään tuleva ihminen tarvitsee.

Vantaalle muutin pysyvästi 90-luvun alussa mieheni Juhan kanssa. Havukoskella, kerrostalon lähiöasukkaina viihdymme erinomaisesti, koska lähellä on arjessa tarvittavia palveluita kuten kaupat, kirjasto ja terveysasema, laajat ulkoilumahdollisuudet ja hyvät liikenneyhteydet.

Sairaanhoitajana olen ehtinyt työskennellä yli 10 vuotta Myyrmäen terveysasemalla. Vuoden 2016 lopussa siirryin asiantuntijatehtäviin ja nykyisin työskentelen suunnittelijana Vantaan Apotti-hankkeessa sosiaali- ja terveystoimessa. Vaikka työ terveysasemalla onkin nyt muuttunut käsillä tehdystä hoitotyöstä toimistotyöhön, perusajatukseni työni merkityksestä toteutuu edelleen, tehdään töitä ihmisten hyvinvointia varten.

Reipas ja huumorintajuinen äiti

Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi nyt jo kaksi aikuista lasta. Tällä hetkellä kotimme onkin muuttunut lapsiperheen kodista kahden aikuisen kotipesäksi. Perhe ja lapset ovat arjessani vahvasti läsnä ja vapaa-aikaa vietänkin mielelläni läheisteni seurassa.

Lenkkeily, kuntosalitreenaus ja uinti ovat liikuntamuotoja, joista nautin. Hyvään kirjaan törmätessäni, en halua päästää sitä käsistäni. Aloitin muutama vuosi sitten sukellusharrastuksen, joka on vaatinut rajojen ja pelkotilojen ylittämistä. Sukeltamiseen liittyy aina jännistys ja sen hallinnan kautta voisin sanoa oppineeni itsestäni, että kykenen kokoamaan ja viemään itseni vaativaan suoritukseen. Vieläkään en voi sanoa olevani sinut sukeltamisen kanssa, mutta jokaisen sukelluksen jälkeen koen olevani hieman varmempi ja helpottuneempi. Vedestä noustuani en ole kertaakaan katunut tehtyä sukellusta.