Kenellä on varaa vuokraan?

Asuminen vuokra-asunnossa on pääkaupunkiseudulla vuosi vuodelta kalliimpaa. Omassa kotikunnassani Vantaalla vuokrien nousu on ollut suurempaa kuin muissa isoissa kaupungeissa.  Asuminen on tyyristä ja uuden asunnon etsiminen vaivalloista. Työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttavalle oma koti löytyy helpoimmin yksityisiltä vuokranantajilta. Tämä, usein ainut mahdollisuus, näkyy myös vuokran kalleudessa.

Pääkaupunkiseudulla asumisen neliöt ovat kalliita. Asuntoja on tarjolla liian vähän ja vuokralla asuminen viekin tavallisen työssäkäyvän perheen tuloista lähes poikkeuksetta suurimman osan. Ja usein aivan liikaa.

Minulla on kaksi lasta ja he molemmat työskentelevät yksityisillä palvelualoilla. Itselläni on kymmenien vuosien kokemus sairaanhoitajan työstä julkisella puolella.  Näiden alojen palkoilla ei omaan kotiin ja asumiseen liittyvien kuukausittaisten menojen jälkeen jää paljoakaan ylimääräistä, jolla voisi leveästi elellä.

Ei ole oikein, että yhä useammin työssä käyvä työntekijä tarvitsee palkan lisäksi tukea asumisen kustannuksiin ja minimitoimeentulon varmistamiseen. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat työskentelevät matalapalkka-alalla ja suita on useampia ruokittavana sekä harrastuksia maksettavana on nykytilanne täysin kohtuuton.

Pienestä palkasta ei jää pennejä venytettäväksi

Nopealla vilkaisulla asuntovälitys-sivustoille voi todeta, että halvimmillaan yksiön esimerkiksi Vantaan Korsosta, jossa parikymppinen tyttärenikin asuu, löytää noin 650 eurolla. Ravintola-alalla, jossa hän työskentelee,  kuukausipalkkalaisten kokkien palkat alkavat 1600 eurolla. Siitä kun vähennetään verot ja muut lakisääteiset maksut, maksetaan vuokra, kotivakuutus, sähkö sekä ostetaan kuukauden seutulippu työpaikalle matkustamista varten, on selvää, ettei elämiseen ja ylimääräiseen jää paljoakaan pennejä venytettäväksi.

Eduskunnassa tehdään päätöksiä, joilla voidaan edistää kohtuuhintaisen asuntotuotannon menestymistä Suomessa. Me tarvitsemme monipuolista rakentamista niin, että kohtuuhintaisia asuntoja löytyy varmasti jokaiselle niitä tarvitseville. Mitä enemmän sijoittajilla on asuntoja hallussaan, sitä kalliimmaksi asuminen tulee tavalliselle kansalaiselle.

 On järjetöntä, että asumisen kustannukset yhdistettyinä pieniin palkkoihin johtavat elämäntilanteisiin, jossa tavalliselle työssäkäyvälle ihmiselle on maksettava erilaisia tukia asumismenojen kattamiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi. Järjestelmää on yksinkertaistettava ja kohtuuhintaisilla asunnoilla pystytään varmistamaan, että palkallakin pärjää elämässä nykyistä paremmin.

Sirkka-Liisa Kähärä

Tykkäsitkö blogistani?  Tule mukaan #siku2019-kampanjan tukijaksi

Lisää luettavaa

Yksi kommentti aiheesta “Kenellä on varaa vuokraan?

  1. Sh-84 01/02/2019 at 18:54

    Olen työskennellyt sairaanhoitajana pääkaupunkiseudulla. Palkka ei tosiaan riitä kunnolla elämiseen. Minut ja mieheni luokitellaan silti joidenkin ”kriteereiden” mukaan keskituloiseksi. Jossain kohtaa kuitenkin tämä yhtälö mättää. Eikö keskituloisen palkka pitäisi riittää kunnolla normaaliin elämiseen eli ruokaan, asumiseen ja lasten sekä omiin harrastuksiin? Pakollisten laskujen ja asumiskulujen jälkeen mm.ruoka- ja vaatekulut vingutetaan Visalla, kun tosiaan se palkka ei riitä. #palkallaolisipärjättävä

Kommentointi suljettu.