palkkaus

Vanhuspalveluiden ja terveydenhuollon ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosikausia

Eduskunnan oppositiopuolueet, kokoomus, perussuomalaiset ja kristilliset tekivät välikysymyksen vanhuspalveluiden ja terveydenhuollon kriisiytymisestä. Kotihoidon ja vanhusten hoidon ongelmien paheneva tila ei ole yllätys. Jo yli 10 vuotta sitten oli nähtävissä, että vanhustenhoidon painopisteen siirtäminen palvelutaloista kotihoitoon aiheuttaa ongelmia. Samaan aikaan uusia palvelutaloja ei rakennettu, paikkoja lakkautettiin tai paikkamääriä vähennettiin, vaikka jokainen osasi ennustaa, että yli 75-vuotiaiden määrä monessa kunnassa tulee kasvamaan suhteessa muuhun väestöön.

Ongelmat eivät ole uusia
Jo monta vuotta on ollut nähtävissä, että vanhuksen kunnon heikentyessä, alkaa päivystys-, sairaala- ja kotihoitokierre, jonka vanhus käy läpi useamman kerran ennen kuin hän pääsee tehostettuun hoivaan, palvelutaloon tai johonkin valvottuun hoitoyksikköön.

Onneksi on olemassa ikääntyneitä, jotka pystyvät käyttämään erilaisia sähköisiä laitteita kuten, vastaamaan yhteydenottoon hoitohenkilöstölle tabletin kautta, ottamaan valmiiksi jaetut lääkkeet lääkeautomaatista tai vastaamaan omaisten soittamaan puheluun näköyhteydellä. Lisäksi monella on turvaranneke, joka reagoi nopeisiin liikkeisiin, esim. kaatumiseen tai vuoteessa on anturi, joka reagoi, jos asiakas ei nouse ylös yön jälkeen. Näistä on varmasti osaltaan helpotusta kotihoidon henkilöstöpulaan, mutta se ei suinkaan ratkaise hoitajapulaa.

Toki voidaan kysyä, että mitä poliitikot ja henkilöstöjohtajat kunnissa ovat tehneet hoitohenkilöstön houkuttelemiseksi tähän mennessä. Onko siinä järkeä, että kotihoidon henkilöstö saa kolmesataa euroa vähemmän peruspalkkaa kuin terveyskeskuksessa päivävuorossa työskentelevä hoitaja. Kunnat ovat kilpailleet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä keskenään nostamalla palkkoja, jolloin joissakin kunnissa asiakkaiden saamat palvelut ovat heikentyneet.  Osa kunnista on halunnut säästää sosiaali- ja terveydenhuollon menoista ja kuvitellut, että se saavutetaan yksityistämällä palveluja, mutta kustannukset ovatkin nousseet. Edellä mainitut esimerkit osoittavat, miten eriarvoisesti kansalaiset saavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Siksi tarvitaan hyvinvointialueita, joiden perustamista mm. kokoomus voimakkaasti vastusti. Hyvinvointialueet joutuvat tarttumaan nopeasti moneen ongelmaan, kuten henkilöstön riittävyyteen, palvelujen tuottamistapaan ja palkkaharmonisointiin.

Kitisemisen sijaan realistisia ratkaisuja
Opposition välikysymys käsittelee kyllä oikeaa asiaa, mutta kannattaisiko katsoa myös peiliin. Mitä tapahtui esim. edellisellä hallituskauden loppupuolella, kun yksityisten palvelutalojen valvonta oli pettänyt. Moni toimija oli palkannut liian vähän henkilöstöä ja siten vaarantanut palvelutalojen asukkaiden hengen. Siksi on tärkeää, että hoitajamitoitus on saatu aikaan, vaikka sen käyttöönotto siirtyy. Tällöin jo lähtökohtaisesti työantaja suunnittelee oikean määrän henkilöstöä työvuoroihin.

Tilanne on hankala, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä on ollut jo pitkään pulaa, mutta henkilöstöpula ei voi olla este asioiden parantamiselle. Valitettavasti osa ammattiliitoista ja poliitikoista vahvistaa omalla puheellaan sote-alojen negatiivista mainetta, vähentää kiinnostusta alalle ja potkaisee samalla omaan nilkkaansa. Se sijaan, että kitistään väärästä politiikasta, kannattaisi esittää aidosti vanhuspalveluiden ja terveydenhuollon ongelmia ratkaisevia keinoja, esimerkiksi:

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen houkuttelevuutta on vahvistettava
  • Hoiva-avustajien määrän lisääminen välittömään asiakastyöhön esim. vanhuspalveluissa
  • Oikeudenmukainen palkkaus ja työn vaativuuden arviointi jatkuvaan käyttöön
  • Sote-ammattilaisten mahdollisuus kehittyä kouluttautumalla työn ohessa ja osaamisen hyödyntämisen mahdollisuus työtehtävissä.
  • Erityisosaamisesta, ammattitaidon vahvistamisesta ja lisäkoulutuksesta palkittava myös rahallisesti
  • Uralla etenemisen mahdollisuuksia lisättävä, varsinkin horisontaalisesti
  • Työnohjaus ja ammatillinen tuki osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden arkea
  • Uusimman tietotekniikan ja teknisten apuvälineiden nykyistä laajempi hyödyntäminen

Selvää on, että ongelmia ei ratkaista vaalikaudessa, mutta toimenpiteitä on tehtävä jo nyt.

Terveisin
Siku

 

Laadukkaat sote-palvelut tarvitsevat lisää henkilöstöä

Vaalikampanjoinnissa minulta on kysytty useampaan kertaan, miten Vantaa-Kerava hyvinvointialueella aiotaan turvata sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuus. Ongelmat on ennustettu ja tiedetty Vantaalla jo vuosikausia sitten, mutta korjaavat toimenpiteet ovat olleet liian pieniä tai kohdistuneet samaan ratkaisuun: lisätään työntekijävakansseja. Henkilöstöpulaan liittyvät ongelmat ovat on niin isoja, että niitä ei ratkaista yksin kunnan talousarvion yhteydessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstövaje on ollut arkipäivää monessa toimipisteessä ja ennen koronaa.

Työn vaativuuden mukainen palkkaus ja toimenpiteitä pito- ja vetovoiman lisäämiseksi
Sote-henkilöstön saatavuuden, veto- ja pitovoiman varmistamiseksi tarvitaan oikeudenmukaiset palkankorotukset, suunnitelmallisesti toteutettu palkkaohjelma ja palkkojen vastaavuus nykyistä paremmin tehtävien vaativuuteen. Samat palkkaperiaatteet koskevat esim. tukipalvelujen työntekijöitä. Pienenevät ikäluokat, eli vähemmän hoitajia, tarkoittaa, että jatkossa korkean palvelutason takaamiseksi tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa.  Tällöin ulkomaalaiset työntekijät, jotka ovat hankkineet kansainvälisesti hyväksytyn ammattipätevyyden voivat hakeutua Suomeen töihin suomalaisin työehdoin ja suomalaisella palkkatasolla. Suomen kielen koulutuksen määrän lisääminen ja esim. ammattipätevyyden päivittäminen kuuluvat myös olennaisesti perehdytykseen. Sote-henkilöstöstä on pulaa muuallakin maailmassa, joten kilpailu on kovaa ammattitaitoisesta henkilöstöstä.

Henkilöstölle on osoitettava myös kohtuuhintaisia, nykyaikaiset laatuvaatimukset täyttäviä ja eri kokoisia työsuhdeasuntoja, hyvien julkisten liikenneyhteyksien läheisyydestä. Palkkaus tuskin nousee nopeasti sille tasolle, mitä ammattinimike, työn vaativuus ja kokemus edellyttäisivät, niin pienemmät asumiskustannukset lisäävät työn pitovoimaa.

Eri kunnista tulevien työntekijöiden palkat voivat olla hyvin erilaisia, koska palkkatasot vaihtelevat samoissa tehtävissä suuresti, vaikka työn vaativuus olisi sama. Vantaa-Kerava hyvinvointialueella palkkojen harmonisointi eli palkkojen yhdenmukaistaminen on tehtävä saman ammattiryhmän ja saman vaativuustason kärkipalkkaan, jotta palvelut saadaan turvattua. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee nykyistä enemmän urapolkuja ja koulutusmahdollisuuksia työssä jaksamiseen, kehittymiseen ja asiantuntijuuden vahvistamiseen. Myös esimiehet tarvitsevat koulutusta, vertaistukea ja mahdollisuutta kehittää omaa johtajuuttaan.

Ammattitaidon ja osaamisen hyödyntäminen
Henkilöstön osaamisen hyödyntäminen on toteutettava Vantaa-Kerava hyvinvointialueella. Henkilöstöllä on tietoa ja taitoa itsenäiseen työn ja työvuorojen suunnitteluun, kokemusta toimia erilaisissa tiimi- ja moniammatillisissa työryhmissä. Näitä asioita on hyödynnettävä asiakkaiden ja potilaiden palveluketjujen sujuvoittamiseksi. Uusien toimintamallien luomisessa on syytä kuunnella myös asiakkaiden/potilaiden mielipiteitä palveluista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen sektorin tuottamia digitaalisia palveluja pidetään kankeina ja sisältävät vain osan palveluista esim. yksityisiin palveluntarjoajiin verrattuna. Osa kansalaisista pystyy hyödyntämään tietotekniikkaa omassa hoidossaan hyvin, siksi on tärkeää saada sote-palveluja nykyistä enemmän digitaalisten palvelujen piiriin. Monia asioita pystytään selvittämään jo ennen ensimmäistä digi-/lähivastaanottoa.

Edellä mainitut tavoitteet osoittavat sen, että henkilöstön saatavuuteen vaikuttavista asioista päätetään hyvinvointialueiden valtuustojen lisäksi kuntatyönantajan eli KT:n, ammattiliittojen, eduskunnan, eri ministeriöiden ja yritysten toimesta. Vain hyvällä yhteistyöllä saamme Vantaa-Kerava hyvinvointialueelle laadukkaat sosiaali-, terveydenhuolto- ja pelastuspalvelut. Ne eivät synny vastakkainasettelulla. Aluevaalit ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvovaalit.

Terveisin
Siku