palkka

Nollatuntisopimuksia ei tarvita Vantaalla

Vantaan kaupungin konserniyhtiö Vantissa osa työntekijöistä työskentelee nollatuntityösopimuksella ja osa vastentahtoisesti osa-aikaisella työsopimuksella. Tehtävien työtuntien määrä voi olla liian pieni, jotta palkalla pärjäisi. (lisää…)

Liian raskas työ syö hyvinvointia ja uhkaa terveyttä – eikä siitä useinkaan saa riittävästi palkkaakaan

Suurin osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista pitää työtänsä henkisesti ja fyysisesti raskaana.  Työntekijät pääsevät harvoin vaikuttamaan omaan työhönsä, joka koetaan ongelmalliseksi. Lisäksi on selvää, että käsipareja tarvitaan kipeästi lisää hoitamaan entistä suurempaa hoitoa tarvitsevaan joukkoa.

(lisää…)

Palkankorotusten demonisointi on turhaa

Vantaa päätti korottaa vuoden 2019 alusta alkaen useiden julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja. Palkankorotuksiin on päädytty siksi, että Vantaalla, kuten muuallakin pääkaupunkiseudulla, on pulaa julkisen sektorin suorittavasta työvoimasta.

(lisää…)

Palkan on vastattava vastuuta ja velvollisuutta

Jokainen meistä haluaa, että työstä maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen. Palkalla pitää pystyä maksamaan vuokrat, ostamaan ruokaa, hankkimaan omat ja lasten vaatteet sekä harrastamaan. (lisää…)

Terveyspalveluita suunnitellessa kuunneltava asukkaita ja henkilöstöä

Vantaa valmistelee terveysasemien iltavastaanottoa, joka toteutuisi keväällä 2019. Asia on mielestäni erittäin hyvä. Se olisi pitänyt toteuttaa laajemmin jo vuosia sitten. (lisää…)

Miksi ihmisten arvo palveluiden takana ei kiinnosta?

Lähes poikkeuksetta erilaiset kyselyt kertovat, että suomalaiset ovat halukkaita maksamaan veroja, jotta julkiset palvelut ovat kaikkien saatavilla ja että ne ovat laadukkaita ja toimivia. Palveluja arvostetaan ja niiden merkitystä pidetään korkeana.
Siksi on harmittavaa, että näiden arvostettujen palveluiden takana työskentelevien ihmisten asemasta ei julkisuudessa käydä lähes lainkaan keskustelua.
Monissa kunnissa taloudellisen tilanteen heikkeneminen johtanut siihen, että kunnallisiin palveluihin ei ole voitu hankkia riittävästi työntekijöitä. Kuntalaisille tämä on näkynyt palvelutason laskuna, mutta samalla tärkeistä tukipalveluista vastaavien työntekijöiden palkatkin ovat lähes jäätyneet paikalleen. Ne eivät pysy enää elämisen kasvavien kustannusten perässä.
Palkkataso etenkin kasvukeskuksissa on niin pieni, että sillä on vaikea tulla toimeen seuraavaan tilipäivään saakka. Moni täysin työllistetty työntekijä joutuu turvautumaan asumistukeen, koska asuminen maksaa niin paljon, etteivät palkkatulot tahdo riittää.
Kuluvana vuonna maan hallitus on syyllistänyt työntekijöitä ja laittanut heidät huonon taloustilanteen syntipukeiksi ja maksajiksi. Palkkakehitys viimeisen vuoden aikana on osoittautunut olevan kuntasektorilla miinusmerkkinen. Mielestäni on kohtuutonta, että yhteisen ja yleisesti hyväksytyn palvelutason säilyttämisestä nostetaan vastuuseen työntekijät ja että heitä syyllistetään korkeista kustannuksista.
Liian usein kunnissa naiset ja miehet tekevät työn vaativuuteen ja tärkeyteen nähden töitä matalapalkkaisissa työsuhteissa. Kuitenkin he ovat joutuneet Sipilän hallituksen kilpailukyvyn edistämisen maksajiksi.  Epätasapaino julkisen ja yksityisen sektorin palkoissa on myös asia, jota ei saa jättää huomioimatta. Lisäksi palkkaerot heikentävät naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa, koska usein julkisella puolella matalapalkkaista työtä tekee juurikin nainen.
Valitettavasti julkisella puolella monien tehtävien palkkaus ei ole enää vuosikymmeniin vastannut työn vaativuutta, saati lisännyt sen arvostusta. Tilanne on työntekijöiden osalta kestämätön. Tulevissa palkkaratkaisuissa tähän on saatava muutos. Alan työntekijöiden palkkojen on noustava. Ei ole kenenkään etu, että julkiset palvelut, joita arvostetaan laajasti, romutetaan. Eikä ole oikein, että näiden palveluiden mahdollistajille, työntekijöille, maksetaan vielä elämiseen riittämätöntä palkkaa.
Sirkka-Liisa Kähärä
sairaanhoitaja
JHL:n edustajiston puheenjohtaja
Vantaa

Teksti julkaistu Keskiuusimaassa 26.11.2017 sekä JHL:n blogissa 4.12.2017