Yhä useammalla työntekijällä on vaikeuksia tulla toimeen palkallaan. Kasvavien asumis- ja elinkustannusten kanssa painiessa on pääkaupunkiseudulla monen tavallisen ihmisen tasapainoteltava tulojen ja menojen kanssa päivittäin. Työsuhteet ovat usein silppua, pätkiä, määrä-aikaisia ja osa-aikaisia. Varmuutta seuraavan viikon tai kuukauden työtunneista ja palkasta ei ole. Yhdellä työntekijällä saattaa olla useita eri työnantajia ja henkilöstövuokrausfirmat tahkoavat tulosta.

Räjähdysmäisesti lisääntyneet nollatuntisopimukset sekä vastentahtoisesti tehty osa-aikatyön on arkea, jossa moni työntekijä elää ja yrittää elättää perhettään.  Usein esimerkiksi nuorelle tarjotaan työsuhdetta, jossa työtuntimäärä on jotain 0-40 välillä. Parhaimmassa tapauksessa se voi tarkoittaa täyttä työviikkoa, mutta pahimmassa tapauksessa työvuoroja ei työvuorolistaan tule yhtään. Varmuutta ei kuitenkaan ole. Pelko työtuntien vähenemisestä saa ihmisen joustamaan ja pysymään hiljaa työskentelyolosuhteiden epäkohdista.

Miten siis on mahdollista, että kenenkään työsopimuksessa työtuntien määrä on pyöreä 0? Helposti. Laki antaa tähän mahdollisuuden. Työnantajat pystyvät käyttämään työelämää säätelevien lakien porsaanreikiä säälimättä hyväkseen. Tarvitaan uudistus lakiin, jotta se suojelisi työntekijän asemaa ja turvaa paremmin.

Nollatuntisopimus ei takaa ihmiselle työtä

Osa-aikaisesti työskentely voi sopia monen elämäntilanteeseen. Opiskeluiden ohessa muutamat tehdyt työvuorot kuukaudessa tuovat mukavan lisän tilin saldoon. Ei kuitenkaan ole oikein, että ihmisiä riiputetaan osa-aikaisessa työsuhteessa vasten tahtoaan etenkään tilanteessa, jossa työtä kuitenkin olisi enemmänkin tarjolla.  Ei myöskään ole oikein, että nollatuntisopimus ei takaa ihmiselle yhtään ainutta työtuntia, mutta siitä ei kuitenkaan välttämättä uskalla irtisanoutuakaan, koska sillä voi olla vaikutusta työttömyysturvan maksamiseen. Mihin näitä 0-tuntisopimuksia siis tarvitaan?

Istuva porvarihallitus halusi säilyttää nollatuntisopimukset, kun Operaatio Vakiduunin kansalaisaloite niiden kieltämiseksi eteni eduskuntaan. Vastentahtoiselle osa-aikatyölle ei ole löydetty sääntelyä. Ei ainakaan niin, että työntekijöitä, jotka elävät silpputöiden maailmassa olisi kuunneltu tarpeeksi. Miksi? Siksi, että kuluneiden neljän vuoden aikana työelämää on kehitetty kovat arvot sekä yrittäjien ja työnantajien mielipiteet edellä. On haluttu unohtaa, että työntekijät ovat voimavara. Ihmisiä, jotka yrittävät pärjätä palkallaan.  Olisiko jo aika muutokselle? Sellaiselle työelämälle ja yhteiskunnalle, jossa työntekijän tekemät työtunnit ovat tiedossa ja elämiseen riittävää palkkaa pystyy ennakoimaan nykyistä paremmin?

 

Sirkka-Liisa Kähärä

Ps. Esimerkiksi Vantaalla me Demarit yritimme valtuustoaloitteella edistää sitä, että kaupungissamme päästäisiin eroon nollatuntityösopimuksista.  Aloitteemme ei saanut tarpeeksi kannatusta elokuussa 2018. Se ei käynyt kokoomukselle, vihreille, keskustalle eikä perussuomalaisille ja ja jäi vielä toteutumatta. Harmin paikka. Eduskunnassa kansanedustajilla on mahdollisuus puuttua tähänkin epäkohtaan.

 

Tykkäsitkö blogistani?  Tule mukaan #siku2019-kampanjan tukijaksi