työntekijä

Aktiivimalli on raippamalli

Maan hallituksen säätämä laki työttömyysturvan aktiivimallista tuli voimaan vuoden 2018 alusta. Sen mukaan työttömän on tehtävä kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana 18 tuntia palkkatyötä, ansaitsemaan yritystoiminnassa tai oltava TE-toimistojen työllisyyttä edistävässä palvelussa. Mitä tapahtuu, jos tässä ei onnistu? No, silloin alkaa raippa viuhua, vaikka työtön olisi kuinka aktiivisesti edellä mainittuihin toimintoihin yrittänyt hakeutua.

Kenenkään toiveammattina ei ole olla työtön. Silti se on ollut tai saattaa olla jossain vaiheessa kenen tahansa kohtalo. Silloin jokainen meistä haluaisi mahdollisuuksia uusiin urapolkuihin, ammatinvalintoihin ja työllistymiseen. Sitä tämä hallitus ei halua työttömille tarjota.

Aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömältä leikataan työttömyysturvaa, jos hän ei pysty täyttämään hallituksen asettamaa aktiivisuusvelvoitetta. Kun yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitänsä, niin hallitus rankaisee siitä työttömäksi joutuneita. Hallitus tietää, että jokaista työpaikkaa kohden on seitsemän työnhakijaa. Onko tämä mielestäsi tasa-arvoista?

Lisäksi hallituksen toimenpiteet eivät jää tähän, sillä aktiivimallia seuraa aktiivimalli 2, joka on hallituksessa työn alla. Tässä seuraavassa mallissa työntekijä pakotetaan hakemaan työpaikkaa kerran viikossa, vaikka ammattitaitoa tai oman alan työtä ei olisikaan saatavilla. Kuulostaako tämäkään järkevältä?

Maan hallitukselle on tarjottu useita keinoja paremman työllisyyspolitiikan luomiseksi. Viimeksi työttömien työllistymisturvan kehittämisestä tuli esitys SAK:lta. Rangaistuksilla pelottelun sijaan kannustetaan työttömiä työnhakuun takaamalla heille laadukkaat palvelut ja kannattava mahdollisuus lyhyenkin työn vastaanottamiseen. Työllistymisen pitää antaa toivoa tulevasta. Sen maan hallitus on halunnut täysin sivuuttaa.

On muistettava, että hallitus on kohdistanut työttömyysturvaan lukuisia leikkauksia viime vuosina. Lupauksistaan huolimatta, se on lähtenyt leikkaamaan työttömien turvaa, vaikka asiasta oli toisin sovittu kilpailukykysopimuksen yhteydessä. Hallitus on siis osoittanut toimillaan ja puheillaan, että se haluaa nujertaa ammattiyhdistysliikkeen lopullisesti.

Tässä tilanteessa joukkovoiman käyttö mielenosoitukseen hallitusta vastaan on täysin oikeutettua. Siksi minä ja moni muu olemme perjantaina 2.2 osoittamassa mieltämme maan hallitusta vastaan. Haluan, että myös sinä olet paikalla!

Terveisin Sirkka-Liisa

Miksi ihmisten arvo palveluiden takana ei kiinnosta?

Lähes poikkeuksetta erilaiset kyselyt kertovat, että suomalaiset ovat halukkaita maksamaan veroja, jotta julkiset palvelut ovat kaikkien saatavilla ja että ne ovat laadukkaita ja toimivia. Palveluja arvostetaan ja niiden merkitystä pidetään korkeana.
Siksi on harmittavaa, että näiden arvostettujen palveluiden takana työskentelevien ihmisten asemasta ei julkisuudessa käydä lähes lainkaan keskustelua.
Monissa kunnissa taloudellisen tilanteen heikkeneminen johtanut siihen, että kunnallisiin palveluihin ei ole voitu hankkia riittävästi työntekijöitä. Kuntalaisille tämä on näkynyt palvelutason laskuna, mutta samalla tärkeistä tukipalveluista vastaavien työntekijöiden palkatkin ovat lähes jäätyneet paikalleen. Ne eivät pysy enää elämisen kasvavien kustannusten perässä.
Palkkataso etenkin kasvukeskuksissa on niin pieni, että sillä on vaikea tulla toimeen seuraavaan tilipäivään saakka. Moni täysin työllistetty työntekijä joutuu turvautumaan asumistukeen, koska asuminen maksaa niin paljon, etteivät palkkatulot tahdo riittää.
Kuluvana vuonna maan hallitus on syyllistänyt työntekijöitä ja laittanut heidät huonon taloustilanteen syntipukeiksi ja maksajiksi. Palkkakehitys viimeisen vuoden aikana on osoittautunut olevan kuntasektorilla miinusmerkkinen. Mielestäni on kohtuutonta, että yhteisen ja yleisesti hyväksytyn palvelutason säilyttämisestä nostetaan vastuuseen työntekijät ja että heitä syyllistetään korkeista kustannuksista.
Liian usein kunnissa naiset ja miehet tekevät työn vaativuuteen ja tärkeyteen nähden töitä matalapalkkaisissa työsuhteissa. Kuitenkin he ovat joutuneet Sipilän hallituksen kilpailukyvyn edistämisen maksajiksi.  Epätasapaino julkisen ja yksityisen sektorin palkoissa on myös asia, jota ei saa jättää huomioimatta. Lisäksi palkkaerot heikentävät naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa, koska usein julkisella puolella matalapalkkaista työtä tekee juurikin nainen.
Valitettavasti julkisella puolella monien tehtävien palkkaus ei ole enää vuosikymmeniin vastannut työn vaativuutta, saati lisännyt sen arvostusta. Tilanne on työntekijöiden osalta kestämätön. Tulevissa palkkaratkaisuissa tähän on saatava muutos. Alan työntekijöiden palkkojen on noustava. Ei ole kenenkään etu, että julkiset palvelut, joita arvostetaan laajasti, romutetaan. Eikä ole oikein, että näiden palveluiden mahdollistajille, työntekijöille, maksetaan vielä elämiseen riittämätöntä palkkaa.
Sirkka-Liisa Kähärä
sairaanhoitaja
JHL:n edustajiston puheenjohtaja
Vantaa

Teksti julkaistu Keskiuusimaassa 26.11.2017 sekä JHL:n blogissa 4.12.2017