Helsingin Sanomien 27.2 julkaisemassa artikkelissa, koskien Havukoskea, en täysin tunnistanut asuinaluettani. On totta, että esim. vuoden 2017 kerättyjen tilastojen mukaan tällä alueella on vähäinen koulutustaso, enemmän työttömyyttä, sairastavuutta ja pienet verotulot verrattuna Vantaan muihin alueisiin. Monen asukkaan elämän laadussa ja alueen palvelujen parantamisessa on paljon tehtävää.

Samaan aikaan tällä alueella on paljon asukas- ja järjestötoimintaa, erilaisia ja eri kulttuureista olevia vantaalaisia. Havukoskella on paljon kerrostaloja, korkeitakin, mutta on myös metsiä, puistoja, leikki- ja pelikenttiä. Palvelut ovat vuosien saatossa heikentyneet siten, että muutaman kaupan, ruokapaikan ja yksityisyrittäjän sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi yritystilaa ovat vallanneet erilaiset kuppilat. Palvelurakenne on siis vahvasti yksipuolistunut.

Vähäinen koulutustaso aiheuttaa herkemmin työttömyyttä, joka lisää pienituloisuutta ja sairastavuutta. Elämän yhden peruspilarin romahtaessa kehäefekti on valmis. Tarinoita näistä seurauksista Havukoskella riittää. Tähän ei ole pystytty vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi edes silloin kun työttömyyden -, koulutustason – tai sairastavuuden luvut ovat tulleet esiin. Myönteisen erityiskohtelun rahoituksella on pystytty riipaisemaan vain pintaa.

HS oli oikeassa mainitessaan alueen pienet verotulot. Ne ja muut edellä mainitut tekijät aiheuttavat tyytymättömyyttä, vihaa ja epätoivoa asukkaissa, jotka ovat yrityksistään huolimatta jääneet ilman turvaa, työtä tai koulutusta. Syytä on myös kaupungin johdon harjoittamassa eriarvoistavassa politiikassa.

Samaan aikaan, kun syksyllä 2019 kaupungin johto toi ohi, kaiken poliittisen talousarviovalmistelun, rahoituksen Kivistön väliaikaisen kirjasto- ja nuorisotilan rakentamiseksi erään talon liiketilaan, kävi Havukosken alueen järjestöaktiivit keskustelua kaupungin virkamiesten kanssa siitä, miksi Koivukylän kirjastolta jäänyttä tilaa ei saa järjestötilaksi. Kuukausien pallottelun jälkeen todettiin, että entisen kirjaston tiloissa oli myös sisäilmaan liittyvää ongelmaa. Tämän jälkeen kului taas aikaa, ennen kuin tilaa lähdettiin korjaamaan järjestötilaksi. Toisaalla Kivistössä oli varmasti tarve kirjasto- ja nuorisotilalle, mutta perussyy kaupunginjohdon nopeaan reagointiin oli, että Kivistössä on kaupungin korkeimmat verotulot.

Toinen esimerkki: Kytöpuiston koulun peruskorjausta siirrettiin vuodesta toiseen, tietoisesti. Se oli helpompaa, kuin jonkun muun alueen koulun peruskorjauksen siirtäminen. Perheet, joilla on muita ongelmia, eivät ole ensimmäisenä vaihtamassa koulua tai asuinaluetta tai vaatimassa koulurakennuksen kunnostamista. Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat hyvin, kuinka kaupungin johdon toimet lisäävät eriarvoisuuden kierrettä Vantaan eri alueilla.

Havukosken ympäristön viihtyisyyteen on panostettu, mutta se on vain pintasilausta, joka ei poista tyytymättömyyttä yksilön elämäntilanteeseen. Alueella on paljon potentiaalia, kehittämisen paikkoja ja mahdollisuuksia. Täällä on myös tyytyväisiä erilaisia ja eri-ikäisiä asukkaita. Suunnitelmia kaupungin toimesta tehdään, mutta silloin kun asioita pitäisi edistää, tulee aina eteen rahan puute. Kaupungin johto tietää, että alueelta ei herkästi lähdetä mielenosoituksiin tai tehdä kirjelmiä. Valitettavasti Havukoskesta on tullut osalle perheistä vain läpikulkupaikka kohti parempaa elämää.

Terveisin

Siku