Suomalaiset ovat perinteisesti tunnollisia vuokranmaksajia ja pitävät sopimuksesta kiinni. Tämän ovat huomanneet myös monet kansainväliset kiinteistösijoittajat, sillä heidän määränsä Suomen asuntomarkkinoilla on kasvanut rajusti.

Ulkomaalaiset kiinteistösijoittajat ajattelevat aina ensisijaisesti  oman sijoitustoiminnan tuottavuutta. Vuokralaiselle tämä usein merkitsee kallista vuokra-asumista. Myös kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute lisää vuokralaisten toimeentulon riskiä entisestään – mistä rahat elämiseen, jos asumiskulut nappaavat tuloista jatkuvasti suuremman siivun?

Paitsi vuokralaiselle, myös yhteiskunnalle tällainen asuntosijoitustoiminta on kallista. Tutkimusten mukaan asumistuen määrä jatkaa kasvuaan Suomessa. Vaarana on, että tulevaisuudessa tuet valuvat yhä useammin ulkomaalaisille asuntosijoittajille. Ulkomainen kiinteistösijoittaja ei myöskään ole kiinnostunut kiinteistöjen kunnossapidosta, vaan tinkii siitä ylimääräisenä kuluna. Miten silloin käy viihtyisälle asuinympäristölle toimivassa taloyhtiössä?

Asuntoa vuokratessa vuokralaisen kannattaa miettiä millainen maine vuokranantajalla on ja löytyykö tästä tarpeeksi tietoa. Kansainvälinen sijoittaja lisää epävarmuutta vuokrasuhteeseen ja vuokran määrään, mutta myös sopimuksen tulkintaan liittyvissä kysymyksissä. Kuinka epäselvyydet ratkotaan, jos vuokranantaja on kaukainen ja kasvoton?

Jos haluamme turvata vuokralaisten oikeudet ja kohtuuhintaisen asumisen, on vuokra-asuntojen ulkomaalaisomistukseen piilevä riski tunnistettava ja ongelmiin puututtava. Miksi Suomessa asuntojen tuotantomäärät eivät nouse kysynnän kasvaessa? Kohtuuhintaisten asuntorakennuttajien toimijoiden mahdollisuuksia on lisättävä. Vuosikausia ne ovat olleet huonommat, koska monet kunnat ovat halunneet kaavoittaa, osoittaa ja suosia paremmin tuottavien kohteiden rakentamista. Nämä kohteet ovat usein kiinteistösijoittajille oivallista maaperää.

Tällä hetkellä Suomessa paikataan vain aikaisempien vuosien asuntotuotannon vajetta. Valtion tulee ottaa tiukempi ote asuntopolitiikassa ja tukea ARA-tuotannon syntymistä kasvukeskuksiin nykyistä enemmän. Valtion on varmistettava kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääntyminen markkinoille, kun muut tahot eivät sitä ole halukkaita tekemään.

Asumisen kustannuksia voidaan kohtuullistaa ja asumistukimenojen kasvua voidaan hillitä. Asukkaille voidaan turvata katto pään päälle myös tulevaisuudessa. Kyse on arvoista ja arvovalinnoista.

Sirkka-Liisa Kähärä