Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpula on rajusti pahentunut viime vuosina, minkä takia myös palvelujen saatavuudessa on ongelmia. Kunnat kilpailevat keskenään ammattitaitoisesta työvoimasta, ja heikoimmin menestyvät kilpailussa ne, jotka tarjoavat pienimpiä palkkoja.

Hyvinvointialueemme tarvitsee vakituista henkilöstöä
Koronapandemia lisäsi hoitovelkaa, joka oli alkanut jo ennen koronaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä jouduttiin siirtämään koronapotilaiden akuuttiin hoitoon ja samaan aikaan jouduttiin sulkemaan osa toimipisteistä. Esimerkiksi vanhuspalvelujen arviointi- ja kuntoutusyksikön toiminnan supistumisen myötä jonot kasvoivat ja monen vanhuksen tarkoituksenmukainen hoito viivästyi. Kun henkilöstöä ei ole riittävästi, joudutaan palveluaikoja supistamaan tai toimisteitä jopa sulkemaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö löytää töitä paremmalla palkalla ympäristökuntien lisäksi sote-henkilöstöä välittävien yritysten kautta. Tällöin työntekijät voivat valita paremman palkan lisäksi mm. työpaikan ja työvuorot. Näille työntekijöille maksetaan esim. lomaan liittyvät korvaukset palkanmaksun yhteydessä, jolloin palkka on isompi kuin vakituisen henkilöstön. Tosiasiassa bruttopalkka voi olla jonkun yksityisen sijaisvälitysfirman kautta tulleella työntekijällä, jopa 1000 euroa enemmän kuin vakinaisella henkilöstöllä.

Ei ole sijaisten syy, että heille maksetaan parempaa palkkaa, kuin vakituiselle henkilöstölle.  Nykyinen toimintamalli kuitenkin rapauttaa pitkäjänteisen palvelujen kehittämisen, koska vakituista henkilökuntaa ei ole riittävästi. Vakituiselle henkilöstölle kuuluu ehdottomasti nykyistä parempi palkka. Siksi tarvitaan palkkaharmonisointia ja palkkaohjelmaa, joiden avulla voidaan palkkoja nostaa työ vaativuuden mukaisesti.

Kyse on poliittisista arvovalinnoista
Nykytilanne on myös seurausta kokoomuksen ja muiden oikeistopuolueiden poliitikkojen valinnoista. He ovat, poliittisena enemmistönä, vaatineet säästöjä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin ja samaan aikaan vaatineet enemmän yksityisten sote-yritysten toimintaa julkisen, verovaroin tuotetun, toiminnan rinnalle. Perusteena on käytetty yksityisten toimijoiden mahdollisesti tuomia säästöjä kunnille, mitkä kuitenkin ovat osoittautuneet käytännössä kalliimmiksi ja palveluja hajauttaviksi ratkaisuiksi.

Esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen rahoitusta ja palvelutuotantoa halutaan ohjata yhä enemmän yksityisten palvelutuottajien huomaan. Näin verotuotot valuvat osinkoina yritysten omistajille, sen sijaan, että niillä voitaisiin kehittää hyvinvointialueen omaa toimintaa. Mikäli toimintaa näin jatketaan, tulee yhä useampi asukas kysymään, miksi maksamme veroja, kun emme saa tarvitsemiamme sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja julkisena palveluna.

Jotta Vantaan ja Keravan hyvinvointialue voi menestyä, tarvitaan nykyistä enemmän omaa palvelutuotantoa. Tällä hetkellä Vantaan ja Keravan sote-palveluista ostetaan 60 %, joka on esim. huoltovarmuuden varmistamiseksi liian paljon. Osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista on syytä ostaa jatkossakin, mutta se ei saa olla hyvinvointialueen palvelutuotantoa ohjaava tekijä.

Terveisin
Siku